Tassuterapiaa

Yhtenä päivänä ei sillä Sokealla Rouvalla ihan onnistunut tuo sosiaalinen kanssakäyminen: Ensin edessä ollut viaton kulkija säikähti, kun luuli, että komentoäänellä annettu marssikäsky oli tarkoitettu hänelle. Toiseksi se Sokea Rouva ei olisi ehtinyt pysähtyä, kun kuuli iäkkäämmän tätikän tarjoavan apua ja samaan hengen vetoon kysyvän koiran nimeä. Tätikkä pysytteli sinnikkäästi rinnalla ja kertoi itku silmässä, että hänellä oli ollut 15-vuotiaaksi asti opaskoirakoululta saatu kotikoira, joka oli aivan täsmälleen samannäköinen kuin tämä koira. Nolona se Sokea Rouva pysähtyi ja vapautti oppaansa antamaan tassuterapiaa.

Hyvät ja huonot puolet

Mikäs se sokkeudessa pelottaa? No se, kun kävelet ääniohjatulla suojatiellä vihreillä ja just ehdit tajuta, että edessä olevalle kaistalle ajava auto ei aiokaan pysähtyä vaan kaahaa päin punaisia. Onneksi se Sokea Rouva ehti pysähtyä korokkeelle. Mikäs se sokkeudessa sitten raivostuttaa? No se, kun et saa pissipään rekkaria ylös, jotta pääsisit pieksämään sen saunan takana. Mikäs se sokkeudessa on sitten hyvää? no se, ettet näin ollen myöskään joudu edesvastuuseen pissipään pahoinpitelystä.

Osaavatko opaskoirat lukea tai laskea

”Kiitos, että kerroit tulevan bussin numeron, kun tämä koira ei ole vieläkään oppinut edes numeroita lukemaan, vaikka on jo 7-vuotias”, sanoi Sokea Rouva ystävälliselle herralle. Tämä hämmästelemään: ”Mitä, oppiiko nuo lukemaankin?” Sille Sokealle Rouvalle tuli kiire kertomaan, että vitsi, vitsi.

Sokealta Rouvalta kysyttiin metrossa: ”Menikö opaskoiran pasmat sekaisin, kun tuon aseman nimi muuttui Helsingin yliopistoksi?” Hihittäen rouva kertoi, ettei koira ymmärrä kuulutuksia eikä se osaa koulutuksesta huolimatta lukeakkaan. Toinen matkustaja kommentoi: ”Se sitten varmaan laskee ne asemat!” Sokea Rouva poistui paikalta naurusta hytkyen.

Kuka pelkää opaskoiraa

Sokea Rouva järkytti bussissa opaskoiran paikalle istuneen ladyn, kun laittoi käden reidelle ja kysyi: ”Onko sinullakin siinä opaskoira?” Lady änkytti, ettei ole, ja kertoi pelkäävänsä koiria niin paljon, ettei uskalla nousta, ennen kuin koira on kauempana. Onneksi koira osasi pakittaa, niin paikkakin sitten vapautui. Aika vaikea uskoa tuota lurppakorvaa vaaralliseksi!

Kannattaa katsoa eteensä

Sokean Rouvan oli ihan pakko kysyä kaupassa koiran päälle tallanneelta: ”Oletko sinäkin sokea?” Asiakas kantoi isoa ostosta eikä nähnyt eteensä. Koira parka säikähti ja vinkaisi kivusta.

Sokea Rouva törmäsi asema-aukiolla vastaantulijaan ja kerkesi miettimään, että onpas siinä sokea vastaantulija. Ja toden totta olikin: toinen sokko rouva opaskoiransa kanssa. Koirat oikein tähtäsivät törmäykseen. Kyllä rouvia nauratti!

Päin punaisia

Sokea Rouva kuittaili suojatietä punaisia päin pyöräileville teineille valojen merkityksestä. Vastaus oli: ”Et sä vi… ho.. nää, että siinä on vihreä?” Tähän Rouva tuumasi: ”En näe mutta kuulen. Te sen sijaan ette näe ettekä kuule!”

Ei mahtanut se Sokea Rouva luonteelleen mitään, kun liikennevaloissa mies kysyi: ”Osaako tuo koira painaa?” Pakko oli vastata, että ei osaa painaa nappulaa eikä muutakaan, kun on leikattu!

Kiva kaveri

Sokea Rouva odotti räntäsateessa bussia, ja peippo lauloi vieressä. Bussissa lipuntarkastaja sanoi: ”Ei tarvitse näyttää lippua, kun sinulla on tuollainen kaveri!” Opaskoira siis.

Eräänä päivänä Sokealla Rouvalla oli monta hassua kohtaamista. Yleensä bussikuskit eivät puhu mitään, mutta aamulla kuljettaja kertoi pysäkin ja kehui koiraa suloiseksi. Iltapäivällä paikallisjunassa kanssakulkija kertoi Sokean Rouvan olevan väärässä junassa, mutta selvisi, että hän olikin itse väärässä junassa. Junasta poistuessa vieressä kulkija tahtoi tietää, miten tuollaista koiraa ulkoilutetaan. Kyllä se on taivahan tosi, että opaskoira on sosiaalinen silta, kun hiljainen ja arkakin saa juttuseuraa.