Toiveikasta uutta vuotta 2021

Hyvää Uutta vuotta 2021 ja kiitos asiakkaille ja yhteistyötahoille erityisen omituisesta vuodesta 2020.

SokkoTaidon koronavuosi kului tuotteiden valmistamisessa ja varastojen kartuttamisessa. Pääsimme joulun alla kuitenkin pitämään puotia K-supermarket Mankkaalla ja siellä oli iloisia jälleennäkemisiä vakioasiakkaiden kanssa. Toimimme siellä hyvin suojatusti ja pidimme huolta turvallisuudesta.

Koska SokkoTaidon kaikki syksyn markkinat peruttiin, järjestimme kolmena viikonloppuna pop-up joulupuodin kotiportilla Kilossa. Tehokkaan facebook mainonnan ansiosta, tuli moni kilolainen tutustumaan näkövammaiskäsitöihin ja monet tuotteet löysivät tiensä pukin konttiin.

Suunnataan nyt katseet uuteen vuoteen toiveikkaina ja pysytään terveinä.

turvallisuudesta huolellisesti

Joulun aikaa

Joulun aika on ollut SokkoTaidon tärkeintä markkinointiaikaa, mutta tänä vuonna ovat kaikki myyjäiset ja markkinat peruttu. Toiveena vielä on, että 21.12 2020 pääsisimme vielä Mankkaan K-supermarketin propaikalle myymään.

Tuotteita voi ostaa suoraan lähettämällä postia osoitteeseen myynti. Posti kyllä kuljettaa.

Tämän lisäksi pihapuoti on ollut avoinna viikonloppuisin Kilossa Lansankalliolla. Tiedotusta on ollut Puskaradio Kilo Espoo facebook-forumilla.

Pysytellään kaikki terveinä ja suojataan itseämme ja toisiamme vastuullisella toiminnalla.

Joulun odotusta kaikille!

Miten menee korona aikana SokkoTaidolla?

Tänä kummallisena aikana on ollut aikaa kerrankin tehdä varastoon käsitöitä ja odotella parempia aikoja. Tänä syksynä olen tehnyt paljon mehiläisvaha kynttilöitä ja toivon, että ne ehtivät vielä lämmittämään lämmöllään koteja. Kesäiset muistot koivulehdosta on nyt pakattuna löylypusseihin odottamaan saunan lämpöjä. Tänään olen tehnyt viskoja sekä riisinoljesta että bassiinapalmusta ja pian nekin ovat valmiita myyntipöydälle. Ensimmäinen satsi tosi tulista sinappia on keitetty sekä pihan yrtti sato on valmiina kuivattuna chilisessä Shokkisuolassa odottelemassa asiakkaita.

Lähes kaikki syksyn ja joulun myyntitapahtumat on peruttu, mutta vielä on tiedossa muutamia paikkoja joko ulkotapahtumissa tai väljissä sisätiloissa. Niistä laitan lisätietoa lähempänä. Luonnollisesti tulemme huomioimaan turvallisuuden ja pidämme kasvomaskeja ja pöydällä on käsidesiä tarjolla.

Pysykää terveinä!

100-v Onnea ja kiitos Annansilmät-Aitta

Onnea ja kiitos, Annansilmät-Aitta!

julkaistu Kajastuksessa

Teksti: Kaisa Penttilä

Vuosi 1919 oli näkövammaisille merkittävä. Tuolloin saimme oman myymälän, joka työllisti näkövammaisia käsitöiden tekijöitä ja möi heidän tuotteitaan. Kaupan perustaminen oli ainoa vaihtoehto, koska muita markkinakanavia oli rajallisesti.

Käsityöläisyys oli tuohon aikaan yksi harvoista ammateista, joilla näkövammainen pystyi elättämään itsensä ja perheensä. Vuosien vieriessä meille on tullut kosolti uusia mahdollisuuksia eri ammatteihin, mutta edelleenkin joukko näkövammaisia valmistaa käsitöitä myyntiin.

Satavuotias Annansilmät-Aitta ottaa tuotteita myytäviksi ja välittää käsityöntekijöille materiaaleja. Ilman Aitan toimintaa olisi mahdotonta saada rottinkia, harjapuita ja muita tarvittavia materiaaleja kustannustehokkaasti. Haluankin onnitella satavuotiastamme ja samalla kiittää sitä olemassa olosta!

Ammattimaisten käsityöläisten määrä on vähentynyt, mutta ymmärrys käsitöiden merkityksestä näkövammaiselle kasvaa koko ajan. Käsitöiden tekeminen on ajankulua ja tuntoaistin käytön oppimista. Samalla se kasvattaa itsetuntoa ja omatoimisuutta. Ilman taitoa nähdä sormillaan näkövammaisen elämä on kuin käsille lyödyllä.

Sain retinitis-diagnoosin 20-vuotiaana ja noin 20 vuodessa sokeuduin. Olin oppinut näkevänä tekemään käsitöitä ja hallitsin kaikki perustekniikat. Minulle on ollut melko helppoa jatkaa käsitöiden tekemistä ilman näköä, tarvitsihan minun vain siirtää osaamani taito sormiini.

Kävin näkövammaisten käsityökerhoissa ja opin siellä tekemään rottinkikoreja ja harjoja. Tuotteita alkoi pyöriä nurkissa niin paljon, että ryhdyin myymään niitä ensin lähipiirissä ja nykyisin markkinoilla ja myyjäisissä. Ensimmäinen myyntituotteeni olivat mehiläisvahakynttilät, ja siitä se sitten alkoi.

Perustin yrityksen nimeltä SokkoTaito Oy, ja nyt pöydältäni löytää koreja, harjoja, kynttilöitä, koiran ja kissan leluja, koivulöylypusseja ja monenlaisia miniatyyrituotteita, kuten mattopiiska-avaimenperiä.

Haluankin rohkaista kaikkia, joiden näkö heikentyy ryhtymään harjoittamaan sormien näppäryyttä ja tuntoaistiaan. Siihen panostaminen kannattaa todella, koska arkielämän toimet edellyttävät tätä hahmottamista ja elämä helpottuu. Minulle on käynyt niin, että kun katson esinettä sormillani, muodostuu siitä välittömästi kolmiulotteinen kuva päähäni. Tällä tavalla hahmotan esineen eri suunnista samanaikaisesti, ja se on todella huikea näky!

Kaisa Penttilä

Hyvää alkanutta vuosikymmentä 2020

Vuosi “tiu-tiu” on alkanut levon ja rauhoittumisen merkeissä. SokkoTaidon loppuvuosi 2019 oli puuhakas ja täynnä myyjäistapahtumia. Vuonna 2019 vietimme Annansilmät-aitan 100-vuotis juhlavuotta ja sen merkeissä osallistuimme eri tapahtumiin. Habitare-messut olivat kohokohta, jossa näkövammaiset käsityöntekijät tekivät työnäytöksiä sekä päivystimme Aitan standilla kertoen käsillä tekemisen tärkeydestä samalla, kun teimme ohikulkijoiden kanssa yhdessä mehiläisvahakynttilöitä. Marraskuussa vietettiin Aitan juhlapäivää Iiriksessä ja siellä järjestettiin Pimeässä kahvilatilassa kokemuksellinen käsityöaiheinen tapahtuma, jossa vierailijat

tunnistivat pimeässä erilaisia materiaaleja sekä käsityövälineitä.

Kirjoitin oheisen artikkelin, joka julkaistiin Kajastuksessa joulukuussa 2019. Samansisältöisiä artikkeleita julkaistiin Retina 2/2019 sekä Opaskoiran Joulu 2019-julkaisuissa.

Kiitos kaikille asiakkaille kuluneesta vuodesta ja tavataan taas markkinoilla

Kaisa Penttilä, Se sokea rouva

Onnea ja kiitos, Annansilmät-Aitta!

Teksti: Kaisa Penttilä

Vuosi 1919 oli näkövammaisille merkittävä. Tuolloin saimme oman myymälän, joka työllisti näkövammaisia käsitöiden tekijöitä ja möi heidän tuotteitaan. Kaupan perustaminen oli ainoa vaihtoehto, koska muita markkinakanavia oli rajallisesti.

Käsityöläisyys oli tuohon aikaan yksi harvoista ammateista, joilla näkövammainen pystyi elättämään itsensä ja perheensä. Vuosien vieriessä meille on tullut kosolti uusia mahdollisuuksia eri ammatteihin, mutta edelleenkin joukko näkövammaisia valmistaa käsitöitä myyntiin.

Satavuotias Annansilmät-Aitta ottaa tuotteita myytäviksi ja välittää käsityöntekijöille materiaaleja. Ilman Aitan toimintaa olisi mahdotonta saada rottinkia, harjapuita ja muita tarvittavia materiaaleja kustannustehokkaasti. Haluankin onnitella satavuotiastamme ja samalla kiittää sitä olemassa olosta!

Ammattimaisten käsityöläisten määrä on vähentynyt, mutta ymmärrys käsitöiden merkityksestä näkövammaiselle kasvaa koko ajan. Käsitöiden tekeminen on ajankulua ja tuntoaistin käytön oppimista. Samalla se kasvattaa itsetuntoa ja omatoimisuutta. Ilman taitoa nähdä sormillaan näkövammaisen elämä on kuin käsille lyödyllä.

Sain retinitis-diagnoosin 20-vuotiaana ja noin 20 vuodessa sokeuduin. Olin oppinut näkevänä tekemään käsitöitä ja hallitsin kaikki perustekniikat. Minulle on ollut melko helppoa jatkaa käsitöiden tekemistä ilman näköä, tarvitsihan minun vain siirtää osaamani taito sormiini.

Kävin näkövammaisten käsityökerhoissa ja opin siellä tekemään rottinkikoreja ja harjoja. Tuotteita alkoi pyöriä nurkissa niin paljon, että ryhdyin myymään niitä ensin lähipiirissä ja nykyisin markkinoilla ja myyjäisissä. Ensimmäinen myyntituotteeni olivat mehiläisvahakynttilät, ja siitä se sitten alkoi.

Perustin yrityksen nimeltä SokkoTaito Oy, ja nyt pöydältäni löytää koreja, harjoja, kynttilöitä, koiran ja kissan leluja, koivulöylypusseja ja monenlaisia miniatyyrituotteita, kuten mattopiiska-avaimenperiä.

Haluankin rohkaista kaikkia, joiden näkö heikentyy ryhtymään harjoittamaan sormien näppäryyttä ja tuntoaistiaan. Siihen panostaminen kannattaa todella, koska arkielämän toimet edellyttävät tätä hahmottamista ja elämä helpottuu. Minulle on käynyt niin, että kun katson esinettä sormillani, muodostuu siitä välittömästi kolmiulotteinen kuva päähäni. Tällä tavalla hahmotan esineen eri suunnista samanaikaisesti, ja se on todella huikea näky!

K

Pulloharja kurssilla

Tänään olin Ura käsillä-hankkeen järjestämällä pulloharjojen teko kurssilla. Tämä taito on vaarassa kadota ja kurssin tarkoituksena on viedä tätä tekniikkaa eteenpäin. Tein kymmenkunta pulloharjaa ja monet niistä taisivat ihan onnistuakin. Mikäli saan tälläisen laitteen hankittua, niin uusi tuote saattaa tulla tuotteisiini.

Siri piri pom – ihastuttava vihastuttava härpäke

Applen puhelin iPhone oppi puhumaan suomea Tämän avuliaan avustajan nimi on Siri,
Se ymmärtää ja vastaa suomeksi, kun sille puhutaan.

Siriltä voi kysyä kellon aikaa, säätilaa tai vaikkapa etäisyyttä Rovaniemelle. Vastaus tulee nopeasti ja selkeällä Satu-synteettisellä äänellä. Siriä voi pyytää tekemään ja lukemaan muistiinpanon ja lukemaan tai lähettämään tekstiviestin. Myös soittaminen numeroon tai tallennettuun yhteystietoon onnistuu mukavasti puhumalla.
Kosketusnäytöt ovat vihastuttavia ja turhauttavia ja ne vain yleistyvät kaikissa mahdollisissa laitteissa. Pesukoneet, jääkaappi, liesi ja kerrostalon hissikin toimivat hipaisuilla, ilman mitään sormiin tuntuvaa nappulaa. Näiden kanssa ei pärjää ilman riittävää näkökykyä, vaan valituksi tulee näyttöä tunnusteltaessa kaikki vaihtoehdot.

Tästä huolimatta on Applen iPhone puhelin saanut suuren suosion näkövammaisten keskuudessa ja valloittanut minutkin omenaiseksi naiseksi. Apple on tehnyt laitteet noudattaen design for all periaatettta, joten laite itsessään sisältää jo kaikki tarvittavat apukeinot ja ohjelmat , jotta hipaisunäytöstä selviää ilman näkökykyä.
Apple on asentanut kaikkiin iPhoneihin valmiiksi Voiceover ruudunlukija ohjelman, jonka käynnistämällä laite muuttuu puhuvaksi näytöksi. Näyttöä pyyhitään sormella tai useammalla sormella, sitä napautetaan yhdellä tai useammalla sormella ja näitä erilaisia kosketuksia kutsutaan eleiksi.

Kun haluan kuulla seuraavan rivin, sipaisen näyttöä yhdellä sormella oikealle. kun sitten haluan avata tai hyväksyä viimeeksi kuulemani kohdan napautan näyttöä yhdellä sormella kahdesti. tässä olikin kaksi tärkeintä elettä, joilla pääsee jo alkuun. Eleiden tekeminen kosketusnäytölle on oltava määrätietoista ja vakaata, joten ylimääräisiä hipaisuja ei laite salli. Tämä aiheuttaakin haasteita niille, joiden käsien motoriikka ei ole vakaata.

Kirjoittaminen iPhonella onkin sitten mukavaa, koska minulla on valittavissa useiden tapojen joukosta se tilanteeseen sopivin. Hitainta on kirjoittaa näytöllä olevalla virtuaalisella näppäimistön kuvalla, koska kirjaimien kohdalle saaminen pienellä näytöllä vaatii kärsivällisyyttä ja toistuvaa pyyhkimistä edes takaisin. Toisena keinona on sanelu, jolloin voin vain puhua laitteelle ja se muuttaa kuulemansa puheen tekstiksi. Sanelua ei kuitenkaan oikein hyvin voi käyttää julkisilla paikoilla tai meluisassa ympäristössä.

Kolmantena keinona on käsinkirjoitus, jolloin voin piirrellä sormella näkevien kirjaimen kerrallaan näytön pinnalle. Laitteen kosketusnäyttö tunnistaa kirjaimen ja näin kirjoittaminen sujuu sutjakkaasti.

Neljäntenä tapana on pistekirjoittaminen kosketusnäytölle. Laite tunnistaa mitkä braillen pisteet koskettavat näyttöä ja kirjaimet tunnistetaan. Kun haluan kirjoittaa k-kirjaimen laite tunnistaa kun vasemmalla puolella
etusormi ja nimetön sormi koskettavat yhtä aikaa näyttöä.

Tässä härpäkkeessä on valmiina kaikki tärkeimmät sovellukset, joita ovat puhelin, yhteystietojen luettelo, sähköposti sekä internet-selain. Myös muistiinpanosovellus ja säätiedot ovat heti käytettävissä.

Kuitenkin ilmaiseksi tai pikku rahalla pääsee laajentamaan ohjelmien valikoimaa laitteen omasta kauppa sovelluksesta eli appstoresta.

Nämä erilliset ohjelmat ovat muuttaneet puhelimeni minulle hyvin tärkeäksi apuvälineeksi. Näiden avulla käytän iPhonea apuna arjen monissa asioissani ja huvituksissa. Kulkiessani kuulen lähellä olevat kadut ja kaupat ja voin tarkistaa junani lähtöajan ja lähtölaiturin. Matkan aikana voin huvikseni kuunnella radiota tai äänikirjaa tai vaikkapa käydä tarkistamassa lähikaupan ruokatarjoukset. Jos jokin pulma tulee eteen, on minun mahdollista kysyä apua videopuhelun välityksellä näkevältä auttajalta.

Uusia ominaisuuksia tulee jatkuvasti ja niitä tutkiessa voi käydä pieniä erehdyksiäkin. Facebook-sovellukseen tuli uutena ominaisuutena mahdollisuus lähettää kavereille videokuvaa. Ryhdyin kokeilemaan sitä ja ajattelin näyttää kavereille, mitä opaskoirani puuhaa lattialla. En tiennyt, että tämä käyttää laitteen etukameraa, joten kuvatessani lattiaa se näytti kattoa ja lopulta lähetinkin kavereille lähikuvaa omasta nenästäni.

Vaikka kosketusnäytöllisen laitteen kanssa toimimaan oppiminen
vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, se panostus kyllä kannattaa, koska näin monipuolista härpäkettä en olisi voinut 5 vuotta sitten edes unissakaan kuvitella saavani käyttööni.