Kategoria: Sokean Rouvan seikkailut

Hississä mies kehui opaskoiraa kiltin näköiseksi, johon sen sokean rouvan oli ihan pakko sanoa, että: ”juu, mutta tappamaanhan nää on koulutettu”. Siihen herra vastasi hillittömästi nauraen, että jos tuoon tappaja, niin minä olen Äiti Teresa!

Se Sokea Rouva otti kerran tarhasta väärän koiran valjaisiin ja lähti menemään. Ihan oli hyvää menoa, koska väärä koira oli Sepin velimies. Koirat olivat hämmästyneitä asian saamasta käänteestä, mutta molemmat hoitivat hommansa tosi hyvin. Pikkasen vain ylimääräistä komennusta, ettei kytätä taaksepäin. Onneksi työkaveri ryhtyi ihmettelemään koiran muuttunutta muotoa. ja tilanne valkeni. Saimme vaihdettua väärien emäntien oikeat koirat päittäin. Hitsi, taas se Sokea Rouva sai nauraa olemattomaan partaansa!

Vähänkö taas huvitti sitä Sokeaa Rouvaa, kun hän bongasi tuoksun perusteella kieloja koiran pissapaikalta. Ystävällinen kollega kävi keräämässä ihanan kielokimpun. Eihän niiden kerääminen ole kiellettyä, eihän? Jos on, niin ei saa kertoa viherpiiperöille!

Yhtenä päivänä ei sillä Sokealla Rouvalla ihan onnistunut tuo sosiaalinen kanssakäyminen: Ensin edessä ollut viaton kulkija säikähti, kun luuli, että komentoäänellä annettu marssikäsky oli tarkoitettu hänelle. Toiseksi se Sokea Rouva ei olisi ehtinyt pysähtyä, kun kuuli iäkkäämmän tätikän tarjoavan apua ja samaan hengen vetoon kysyvän koiran nimeä. Tätikkä pysytteli sinnikkäästi rinnalla ja kertoi itku silmässä, että hänellä oli ollut 15-vuotiaaksi asti opaskoirakoululta saatu kotikoira, joka oli aivan täsmälleen samannäköinen kuin tämä koira. Nolona se Sokea Rouva pysähtyi ja vapautti oppaansa antamaan tassuterapiaa.

Kauppakeskuksessa kahvilla ollessa ohi kulkeva iäkkäämpi mies halusi kysellä koirasta. ”Otatko sinä sen viekkuusi yöksi?” Siihen se Sokea Rouva vastasi ihan ystävällisesti: ”Sitä varten minulla on kylläkin mies!”

Mikäs se sokkeudessa pelottaa? No se, kun kävelet ääniohjatulla suojatiellä vihreillä ja just ehdit tajuta, että edessä olevalle kaistalle ajava auto ei aiokaan pysähtyä vaan kaahaa päin punaisia. Onneksi se Sokea Rouva ehti pysähtyä korokkeelle. Mikäs se sokkeudessa sitten raivostuttaa? No se, kun et saa pissipään rekkaria ylös, jotta pääsisit pieksämään sen saunan takana. Mikäs se sokkeudessa on sitten hyvää? no se, ettet näin ollen myöskään joudu edesvastuuseen pissipään pahoinpitelystä.

”Kiitos, että kerroit tulevan bussin numeron, kun tämä koira ei ole vieläkään oppinut edes numeroita lukemaan, vaikka on jo 7-vuotias”, sanoi Sokea Rouva ystävälliselle herralle. Tämä hämmästelemään: ”Mitä, oppiiko nuo lukemaankin?” Sille Sokealle Rouvalle tuli kiire kertomaan, että vitsi, vitsi.

Sokealta Rouvalta kysyttiin metrossa: ”Menikö opaskoiran pasmat sekaisin, kun tuon aseman nimi muuttui Helsingin yliopistoksi?” Hihittäen rouva kertoi, ettei koira ymmärrä kuulutuksia eikä se osaa koulutuksesta huolimatta lukeakkaan. Toinen matkustaja kommentoi: ”Se sitten varmaan laskee ne asemat!” Sokea Rouva poistui paikalta naurusta hytkyen.

Sokea Rouva järkytti bussissa opaskoiran paikalle istuneen ladyn, kun laittoi käden reidelle ja kysyi: ”Onko sinullakin siinä opaskoira?” Lady änkytti, ettei ole, ja kertoi pelkäävänsä koiria niin paljon, ettei uskalla nousta, ennen kuin koira on kauempana. Onneksi koira osasi pakittaa, niin paikkakin sitten vapautui. Aika vaikea uskoa tuota lurppakorvaa vaaralliseksi!

Sokean Rouvan oli ihan pakko kysyä kaupassa koiran päälle tallanneelta: ”Oletko sinäkin sokea?” Asiakas kantoi isoa ostosta eikä nähnyt eteensä. Koira parka säikähti ja vinkaisi kivusta.

Sokea Rouva törmäsi asema-aukiolla vastaantulijaan ja kerkesi miettimään, että onpas siinä sokea vastaantulija. Ja toden totta olikin: toinen sokko rouva opaskoiransa kanssa. Koirat oikein tähtäsivät törmäykseen. Kyllä rouvia nauratti!

Sokea Rouva tallasi kerran itsekin vahingossa opaskoiran tassun päälle ja pyysi heti anteeksi. Vierestä kuului miesääni: ”Ei se mitään!” Nyt sitten on kuultu sekin, millainen puheääni on opaskoiralla.