Onnea ja kiitos, Annansilmät-Aitta!
julkaistu Kajastuksessa
Teksti: Kaisa Penttilä
Vuosi 1919 oli näkövammaisille merkittävä. Tuolloin saimme oman myymälän, joka työllisti näkövammaisia käsitöiden tekijöitä ja möi heidän tuotteitaan. Kaupan perustaminen oli ainoa vaihtoehto, koska muita markkinakanavia oli rajallisesti.
Käsityöläisyys oli tuohon aikaan yksi harvoista ammateista, joilla näkövammainen pystyi elättämään itsensä ja perheensä. Vuosien vieriessä meille on tullut kosolti uusia mahdollisuuksia eri ammatteihin, mutta edelleenkin joukko näkövammaisia valmistaa käsitöitä myyntiin.
Satavuotias Annansilmät-Aitta ottaa tuotteita myytäviksi ja välittää käsityöntekijöille materiaaleja. Ilman Aitan toimintaa olisi mahdotonta saada rottinkia, harjapuita ja muita tarvittavia materiaaleja kustannustehokkaasti. Haluankin onnitella satavuotiastamme ja samalla kiittää sitä olemassa olosta!
Ammattimaisten käsityöläisten määrä on vähentynyt, mutta ymmärrys käsitöiden merkityksestä näkövammaiselle kasvaa koko ajan. Käsitöiden tekeminen on ajankulua ja tuntoaistin käytön oppimista. Samalla se kasvattaa itsetuntoa ja omatoimisuutta. Ilman taitoa nähdä sormillaan näkövammaisen elämä on kuin käsille lyödyllä.
Sain retinitis-diagnoosin 20-vuotiaana ja noin 20 vuodessa sokeuduin. Olin oppinut näkevänä tekemään käsitöitä ja hallitsin kaikki perustekniikat. Minulle on ollut melko helppoa jatkaa käsitöiden tekemistä ilman näköä, tarvitsihan minun vain siirtää osaamani taito sormiini.
Kävin näkövammaisten käsityökerhoissa ja opin siellä tekemään rottinkikoreja ja harjoja. Tuotteita alkoi pyöriä nurkissa niin paljon, että ryhdyin myymään niitä ensin lähipiirissä ja nykyisin markkinoilla ja myyjäisissä. Ensimmäinen myyntituotteeni olivat mehiläisvahakynttilät, ja siitä se sitten alkoi.
Perustin yrityksen nimeltä SokkoTaito Oy, ja nyt pöydältäni löytää koreja, harjoja, kynttilöitä, koiran ja kissan leluja, koivulöylypusseja ja monenlaisia miniatyyrituotteita, kuten mattopiiska-avaimenperiä.
Haluankin rohkaista kaikkia, joiden näkö heikentyy ryhtymään harjoittamaan sormien näppäryyttä ja tuntoaistiaan. Siihen panostaminen kannattaa todella, koska arkielämän toimet edellyttävät tätä hahmottamista ja elämä helpottuu. Minulle on käynyt niin, että kun katson esinettä sormillani, muodostuu siitä välittömästi kolmiulotteinen kuva päähäni. Tällä tavalla hahmotan esineen eri suunnista samanaikaisesti, ja se on todella huikea näky!
Kaisa Penttilä