Vaihtoehto Vitriinille
kirjoittaja Kaisa Penttilä (Julkaistu Kajastus-lehdessä 2/2013)
Työryhmämme, sokea Kaisa Penttilä, taiteen ammattilainen ja väitöskirjaansa valmisteleva Piia Rossi sekä tekniikan kandidaatti Ritva Kannel, aloitti Vaihtoehto vitriinille-hankkeen kesällä 2012 selvittämällä museoiden halukkuutta tuoda näyttelyyn kosketeltavia esineitä.
”Ai miten ihana vitriini, hienoa sileää lasia, terävät kulmat, aika kylmä, liukas. Mitähän siellä sisällä on?” Tämä on näkövammaisen kokemus museonäyttelystä.
Kosketeltavan esineen esillepanosta hyötyvät kaikki näyttelyssä kävijät, etenkin näkövammaiset. Kolmiulotteisuus tuo lisäarvoa myös lapsille, vanhuksille, autisteille sekä henkilöille, joilla on erilainen tapa hahmottaa
Pienoismallin olemassaolo täydentää loistavasti kuvailutulkkausta tai ääniopastetta.
Idea kehittyi vuosien varrella, mutta 3 D mallinnus tekniikan huima kehitys tuo toteutuksen nyt mahdolliseksi.
3d, 3 dimensio eli kolmiulotteinen, siis käytännössä kosketeltava oikean muotoinen esine, joka tehdään kuvasta esineeksi tietokoneen avulla. Itse esine valmistuu vaikkapa muovilangasta kerros kerrokselta 3d-tulostimessa.
Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta esineen tai vaikkapa rakennuksen kuvasta voi tehdä muovisen esineen, jossa yksityiskohdat ovat tunnusteltavissa.
Vierailin Italiassa Leonardo da Vincin kodissa, jossa oli sekä alkuperäisiä esineitä että mallipiirustuksia sekä niiden perusteella rakennettuja uusia laitteita. Sekä uudet että vanhat esineet olivat koskettelukiellossa.
Samana kesänä olivat nuo pienoismallit kuitenkin Punkaharjun Retretissä näytteillä koskettelua varten
ja vasta siellä sainkin tutustua niihin perinpohjin. Tuolloin ymmärsin, miten helppoa ja yksinkertaista olisi sokeanakin nähdä, jos saisin museoesineen tai vaikka rakennuksen pienoismallin käsiini.
Kairon museo oli kokemus myös sokealle. Siellä aisti jotakin vavahduttavan suurta ja vanhaa. Siellä sai kosketella vain muutamia asioita, kuten sarkofagin pohjaa ja kivistä päätä. Tietysti kaikki mittaamattoman arvokkaat ja hauraat esineet olivat omissa ilmastoiduissa lasivitriineissään.
Läheisessä matkamuistomyymälässä osui käteeni pyramidin pienoismalli ja silloin pitkään pohtimani ongelma sai ratkaisun. Kun kädessäni oli Sakkaran porraspyramidi ja vieressä uudempi Kheopsin pyramidi, ymmärsin todella mikä ero niiden rakenteella ja muodolla on.
Tuolla matkalla minusta tuli mieheni kauhuksi muistomyymälä fani.
On ällistyttävää, kuinka paljon edullisia valmiita tunnusteltavia esineitä löytyy ihan tavallisista matkamuistomyymälöistä.
Aikuisena sokeutunut muistaa näkemänsä kohteet ja esineet ja niiden palauttaminen mieleen saattaa onnistua hyvinkin kuvailun perusteella. Joskus nähneelle voi kuvailla, että se on Eiffel-tornin muotoinen tai siinä on pylväitä kuten eduskuntatalossa.
Tällainen kuvailu ei kuitenkaan onnistu sokealle lapselle tai lapsena sokeutuneelle, joka ei ole voinut opiskella näitä muotoja itse havaitsemalla tai kuvia katselemalla.
Mieti, kuinka vaikeaa on kertoa syntymästään asti sokealle millainen on Sibelius monumentti? Kuulostaisiko hyvältä: metallisia pystysuuntaisia eri pituisia putkia hitsattu kylki kylkeen muodostaen epäsymmetrisen röykkiön?
Pienoismalleja on tehty aina ja vaikkapa nukkekoti toimii oivallisena sisustuksen mallina. Nukkekoti -ratkaisua voisi hyvin käyttää myös museoissa, jolloin köydellä erotettu vain ovelta katseltavaksi tarkoitettu huone olisi siinä oven pielessä lasten, sokeiden ja heikkonäköisten saatavilla. Eri ihmiset hyödyntävät sitä eri tavoin: heikkonäköinen saa esineen lähelle katsottavaksi, sokea kosketeltavaksi ja lapsi leikittäväksi.
Nämä käsintehdyt pienoismallit ovat itsessään jo hyvin arvokkaita, koska ovat puuseppä ammattilaisen taidon näytteitä.
Edullinen ja kulutusta kestävä ratkaisu ovat 3d-tulosteet, jotka on tehty kuvasta esineeksi.
Hinta muodostuu kohteen mallintamistyöstä ja käytetyn materiaalin kilo- tai kuutiohinnasta. Ensimmäinen kopio on tavallaan kallis, koska mallinnustyö on tehty sitä varten. Kopioiden ottaminen onkin sitten jo edullista.
Käsityönä piirtämällä tehty mallinnus on tuntityötä ja saattaa olla valtaosa esineen hinnasta. Isot kohteet, kuten rakennukset on vielä tällä hetkellä mallinnettava käsityönä. Sen sijaan pieniä esineitä voi jo mallintaa nopeasti erityisellä kuvaskannerilla. Mallinne tallennetaan digitaaliseksi 3d tiedostoksi.
Esineen lopullinen hinta riippuu käytetystä materiaalista; muovi on melko edullista ja vaikkapa hopea tosi kallista. Noin 6 cm korkuisen ohutseinäisen talon hinta on vain muutaman euron kun puolestaan 25 cm korkea rakennus voi maksaa useita satoja.
Ensimmäinen oma mallini oli kotitaloni, josta otimme digikameralla kuvat joka sivulta ja lisäksi mittasimme seinien pituuden ja korkeuden. Nämä kuvat siirrettiin mallinnusohjelmaan ja Ritva piirsi talon tietokoneen näytölle joka kulmalta. Tämän jälkeen kuvat olivat valmiina tiedostona ja se tulostettiin 3d tulostimella.
Esineitä voi tulostaa muun muassa muovista, metallista, keramiikasta, puumuovi-komposiitista ja paperista. Tulostusmateriaalin voi valita esineen luonteen mukaan. Suomessa ja ulkomailla on 3D-tulostamiseen perehtyneitä yrityksiä, joihin voi lähettää esineen 3D-mallinteen digitaalisena tiedostona. Esineelle valitaan haluttu koko ja materiaali ja valmis esine tulee postitse kotiin.
Olemme aloittaneet pilottihankkeen yhdessä Suomen urheilumuseon kanssa. Haimme Opetus- ja kulttuuri ministeriön apurahaa ja saimme Kulttuuripalvelun ja Kulttuuria kaikille -hankkeen tuen. Hankkeeseen nivoutuu läheisesti Ritvan diplomityö arkkitehtuurin laitokselle. Diplomityön aiheena on saavutettava näyttely ja esteetön museo. Saadulla apurahalla aloitamme ensimmäisten esineiden valmistamisen. Valitsimme urheilumuseosta kymmenkunta esinettä, jotka on tarkoitus asettaa näytteille alkuperäisen läheisyyteen. Pian pääsemme tunnustelemaan Paavo Nurmen kultaisen piikkarin kopiota, Helsingin vuoden 1952 olympiasoihtua ja Karppisen veneen pienoismallia.
Hanke pyrkii antamaan museoille mallia siitä, kuinka tunnusteltavat esineet voidaan laittaa esille esteettisesti ja saavutettavasti alkuperäisen läheisyyteen. Tavoitteemme on saada kosketeltavista esineistä yleinen näytteillepanokäytäntö Suomen museoihin.
Seuraavaksi teemme tutkimusta esineen koon, materiaalin, värin ja painon merkityksestä. Kuinka pieni on liian pieni ja kuinka suureksi esineen voi kasvattaa sen hahmottamisen kärsimättä. Kartoitamme myös oikeaa mallinnustarkkuutta, jotta kopion hinta pysyisi kohtuullisena.
Etsimme edelleen sopivaa rahoittajatahoa, jotta voisimme kartoittaa laajemmin jo olemassa olevia toteutuksia sekä tehdä tutkimustyötä riittävän kattavasti sekä mahdollisuuden tehdä todellisia esineitä museoille.
Olen vakuuttunut, että tulevaisuudessa en enää turhaudu museokäynneillä ja jää odottelemaan penkille muun perheen kierrellessä katselemassa vitriinien ihmeitä. Voin saada kulttuurikokemukseni koskettelemalla esineiden kopioita!