Näkövammaiselle ei ole syntymästä asti selvää erilaiset muodot ja rakenteet. Oppiminen ei käy huomaamatta televisiota, kuvakirjoja tai kortteja katsellessa, vaan kaikki kuvien esittämät asiat on tuotava näkövammaisen käsien ulottuville. Myöskään sanallinen kuvailutulkkaus ei ole aluksi mahdollista, koska kaikki käsitteet on ensin selitettävä. Esimerkiksi millainen on savupiippu, millainen on pyramidi tai norsu. Vasta kun termeille on pystytty luomaan ymmärrettävä muoto, voidaan näitä käyttää sanallisesti.
Myöskään käsillä kokonaisuuden hahmottaminen on ensin opittava. ja kosketuksen kautta tuleva informaatio on opittava ymmärtämään. Näkövammaisten kuntoutuksessa ja koulutuksessa on ollut tavattoman työlästä saada tehtyä kuvattavista kohteista soveltuvia kosketeltavia pienoismalleja. Geometriset kuviot ja niiden hahmottaminen sormin on edellytys, että voi suoriutua peruskoulun matematiikasta. Näitä geometrisiä kuvioita on perinteisesti tehty koho kuviksi, joissa erilaiset ja erituntuiset viivat risteilevät.
Kohokuvalla on mahdollista kuvata kaksiulotteisia kohteita ja kolmiulotteisista vain yhtä puolta. 3D-mallit ovat huomattavasti nopeammin hahmotettavia kun reliefimäiset kohokuvat. Kolmiulotteista esinettä oppii nopeammin hahmottamaan sekä sen antama informaatio on nopeammin ja vaivattomammin hahmotettavissa ilman näköaistia. Kartasto, jossa yhdistetään näitä molempia kuvaamisen tapoja, tuo molempien tapojen vahvuudet esille.
Vaihtoehto Vitriinille teki pienimuotoisen tutkimuksen täysin sokeiden kyvystä hahmottaa ennestään tuntemattomia esineitä. Mielenkiintoista oli, että kaikki eivät tunnistaneet pienoismallipyramidia, Eiffel-tornia tai kupolikirkkoa. Sokeutumisiällä oli selkeästi merkitystä monumenttien tunnistamiseen. Sen sijaan kaikki tunnistivat eläinhahmon pienoismallin, koska yleensä sokealla on mahdollisuus tutustua kotilemmikkeihin.